Morsiusmessun virret

Messussa lauletaan tietysti virsiä. Niiden valitseminen oli enemmän morsiamen juttu, sillä hänellä oli pitkä rivi suosikkeja katsottuna virsikirjasta valmiiksi. Messuun ei kuitenkaan laitettu kuin neljä virttä, ja näistä sovittiin yhdessä papin kanssa. Halusimme virsien olevan suhteellisen tuttuja ihmisille, jotta nämä voisivat laulaa mukana ja kauniin kuuloisia, mutta kuitenkin sellaisia, joissa on myös selkeästi uskonnollista sisältöä mukana.

Ensimmäinen virsi oli seisaallaan laulettava kiitosvirsi, joksi valitsemme numeron 135 (Jumala loi auringon, kuun). Kiitos ja ylistys jatkuivat seuraavassakin virressä, joka oli numero 340 (Herrasta veisaa kieleni). Se laulettiin Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden välissä.

Vihkivirtenä laulettiin teemaan hyvin sopiva virsi 239 (Loi Herra kuvaksensa). Siinä lauletaan lähellä olemisesta, luottamuksesta ja miehen ja vaimon yhteisestä kutsumuksesta.

Ennen ehtoollisosion alkamista laulettiin vielä virsi 59 (Leipää pelloilta maan), joka on yksi morsiamen suosikkivirsistä ja minustakin oikein kaunis. Ehtoollisen aikana ei laulettu virttä, vaan kanttori soitti alttarin sivulla sijaitsevalla flyygelillä uskonnollisia sävelmiä. En enää muista, mitä ne olivat (emme esittäneet niistä toivomuksia, vaan annoimme kanttorille vapaat kädet).

Viimeinen virsi ei ollut meidän listaltamme, vaan sitä ehdotti pappi. Se oli Sibeliuksen säveltämä virsi 462 (Soi kunniaksi Luojan). Pappi ehdotti, että olisimme laulaneet vain kolmannen säkeistön, mutta minä halusin komean ensimmäisen säkeistön mukaan. Virrestä laulettiin siten ensimmäinen ja viimeinen (kolmas) säkeistö. Kaikki muut virret laulettiin kokonaan, mutta eiväthän ne kovin pitkiä olleetkaan.

Virret 135 ja 462 voi kuunnella mp3-muotoisina Helsingin seurakuntayhtymän sivuilla.