Sulhasen hääblogi

Häät kahdessa paikassa

2009-06-15T01:28:00.002+03:00

Yksi häidemme erikoisemmista piirteistä oli se, että juhlijoiden piti ruokailun jälkeen vaihtaa paikkaa. Toisaalta kirkosta ei tarvinnut laskeutua kuin portaat (tai hissi) alas, että pääsi ruokailemaan.

Ruokailupaikkana oli siis järjestetty Agricolan kirkon krypta. Se on iso, noin parisataa ruokailijaa vetävä tila; meille turhankin iso. Vieraita ei kuitenkaan ollut kuin noin 90. Hyvin siis mahduttiin, mutta ehkä vähän pienemmässä salissa olisi ollut tunnelmallisempaa.

Kryptassa ei saanut tarjoilla alkoholia kuin tervetuliaismaljan, joten koko illan juhlintaan se ei oikein sopinut (ei siellä olisi tanssiakaan saanut kuin korkeintaan häävalssin). Ruokailun jälkeen juhlat jatkuivatkin Studio Magitolla vanhan kaasutehtaan kulmilla Kalasataman metroaseman vieressä.

Siirtyminen juhlapaikalta toiseen järjestyi kätevästi bussilla 16. Vieraille oli järjestetty kaksi opastettua siirtymistä, joten toispaikkakuntalaisetkin löysivät perille. Harkitsimme itsekin menemistä bussikyydillä, mutta päädyimme sitten kuitenkin morsiamen veljen tarjoamaan autokyytiin kun auto oli meitä varten koristeltukin.

Kukaan vieraista ei ainakaan tunnustanut, että siirtyminen olisi latistanut tunnelmaa. Ilmeisesti bussimatka oli sujunut ihan rattoisasti, eikä muutaman sadan metrin kävely Kalasataman päässäkään liiemmälti häirinnyt. Ranskalaisissa häissä tuollainen siirtyileminen taitaa olla yleisemminkin tapana (ainakin niissä kaksissa, joissa olen itse ollut).

Magitolla tila oli sitten sopivan kokoinen, ja juhlat jatkuivatkin pitkälle aamuyön tunneille.

Ensimmäinen hääpäivä

2008-11-11T03:26:00.002+02:00

Ensimmäinen hääpäivä oli eilen, ja vieläkään en ole saanut tänne blogiin päivitettyä kaikkia hääjuttuja. Yritän tsempata tässä lähiaikoina.

Hääpäivää juhlimme häiden teeman mukaisesti ensin ananaksella. Ostin supermarketista niin sanotun pulloananaksen, eli sellaisen piikkireunalehtisen ananaksen, joka ei ole yhtä hapokas kuin tavalliset ananakset. Ne ovat oikein hyvän makuisia. Pulloananaksiksi niitä sanotaan niiden vähän pullomaisen muodon johdosta (mutta kaupassa ne taidetaan myydä ghanalaisina luomuananaksina, mitä ne tietysti ovat sitäkin).

Kävimme sitten myös ravintolassa syömässä, vaikkakaan emme mitenkään erityisen juhlavasti. Kokeilimme Pub Fidel -gastropubia Töölössä. Oli oikein maittava BBQ-hampurilainen ja myös vaimo taisi tykätä klubileivästään. Ja rommikaakao lämmitti kivasti ruoan jälkeen.

Mutta palailen vielä pikapuolin niihin varsinaisiin hääaiheisiin.

Morsiusmessun virret

2008-06-28T06:02:00.002+03:00

Messussa lauletaan tietysti virsiä. Niiden valitseminen oli enemmän morsiamen juttu, sillä hänellä oli pitkä rivi suosikkeja katsottuna virsikirjasta valmiiksi. Messuun ei kuitenkaan laitettu kuin neljä virttä, ja näistä sovittiin yhdessä papin kanssa. Halusimme virsien olevan suhteellisen tuttuja ihmisille, jotta nämä voisivat laulaa mukana ja kauniin kuuloisia, mutta kuitenkin sellaisia, joissa on myös selkeästi uskonnollista sisältöä mukana.

Ensimmäinen virsi oli seisaallaan laulettava kiitosvirsi, joksi valitsemme numeron 135 (Jumala loi auringon, kuun). Kiitos ja ylistys jatkuivat seuraavassakin virressä, joka oli numero 340 (Herrasta veisaa kieleni). Se laulettiin Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden välissä.

Vihkivirtenä laulettiin teemaan hyvin sopiva virsi 239 (Loi Herra kuvaksensa). Siinä lauletaan lähellä olemisesta, luottamuksesta ja miehen ja vaimon yhteisestä kutsumuksesta.

Ennen ehtoollisosion alkamista laulettiin vielä virsi 59 (Leipää pelloilta maan), joka on yksi morsiamen suosikkivirsistä ja minustakin oikein kaunis. Ehtoollisen aikana ei laulettu virttä, vaan kanttori soitti alttarin sivulla sijaitsevalla flyygelillä uskonnollisia sävelmiä. En enää muista, mitä ne olivat (emme esittäneet niistä toivomuksia, vaan annoimme kanttorille vapaat kädet).

Viimeinen virsi ei ollut meidän listaltamme, vaan sitä ehdotti pappi. Se oli Sibeliuksen säveltämä virsi 462 (Soi kunniaksi Luojan). Pappi ehdotti, että olisimme laulaneet vain kolmannen säkeistön, mutta minä halusin komean ensimmäisen säkeistön mukaan. Virrestä laulettiin siten ensimmäinen ja viimeinen (kolmas) säkeistö. Kaikki muut virret laulettiin kokonaan, mutta eiväthän ne kovin pitkiä olleetkaan.

Virret 135 ja 462 voi kuunnella mp3-muotoisina Helsingin seurakuntayhtymän sivuilla.

Papin tapaaminen ja kirkkoharjoitukset

2008-06-11T04:41:00.002+03:00

Tapasimme papin noin viikkoa ennen vihkimistä. Olimme pyytäneet vihkijäksi tutun papin toisesta seurakunnasta, joten Agricolan kirkko ei ollut hänelle itselleen kovin tuttu. Oli hän siellä toki joskus jumalanpalveluksissa käynyt, mutta ei ollut siellä sellaista itse pitänyt. Kävimme läpi morsiusmessun kulun ja suntio kertoi siinä sivussa papille, kuinka käytännöt kirkossa menevät.

Suntio ehdotti, että ehtoollisella pikarit annettaisiin vain hääparille, ja muut kastaisivat öylättinsä viinimaljassa. Onneksi pappimme oli eri mieltä, niin meidän ei itse tarvinnut taivutella suntiota. Onhan se paljon kivempi, että vieraatkin saavat ehtoollisviinin pikareista. Saimme myös sovittua, että ehtoollinen jaetaan Agricolan kirkon päivämessun tapaan pöytä kerrallaan eikä jatkuvana.

Koska Agricolan päivämessu on meidän vakiomessumme, niin halusimme morsiusmessunkin muistuttavan sitä. Etenkin halusimme, että messulaulujen sävelkulut ovat samoja kuin päivämessussa. Siihen saimme sitten kaupan päälle vanhan kaavan, vaikka se ei olisi niin olennainen asia ollutkaan. On oikein kiva, että Agricolan päivämessussa on käytössä vanha kaava, mutta morsiusmessuun olisi kyllä kelvannut uusikin.

Papillekin oli sitten messussa harjoittelemista. Paitsi, että se oli hänen ensimmäinen morsiusmessunsa, oli se myös ensimmäinen vanhan kaavan messun. Agricolan kirkon sävelkulut hän sanoi muistavansa joten kuten, mutta ei hän niitäkään ollut ennen omissa jumalanpalveluksissaan käyttänyt.

Askelkuvioiden harjoittelun jälkeen menimme morsiushuoneeseen keskustelemaan papin kanssa. Vaikka tunsimmekin jo ennestään, ei hän meistä mielestään tietänyt tarpeeksi saadakseen vihkipuheen aikaiseksi. Niinpä sitten kerroimme elämästämme ja kuulumisistamme, siitä kuinka olimme tavanneet ym.

Päätimme samalla myös messun virret, valitsimme synnintunnustuksen ja sovimme raamatunkohdat. Kirjoittelen noista kaikista vielä erikseen. Vihkilupauksen sanamuodoksi päätyimme pienen pähkäilyn jälkeen valitsemaan "kunnes kuolema meidät erottaa". Se vaihtoehtoinen muotoiluhan on siis "myötä- ja vastamäessä".

Saimme lopuksi suntiolta mukaamme päivämessun ohjelmalehtisen ja lupasimme papille tekevämme sen pohjalta kirkko-ohjelman.

Kiitoskortit lähetetty

2008-05-03T11:03:00.002+03:00

Kiitoskortit lähtivät postiin jo pari-kolme viikkoa sitten, viisi kuukautta häiden jälkeen. Ei kai se mitenkään toivottoman pitkä viive ole?

Kortti oli sellainen valokuvamallinen, jossa oli valkealla osiolla teksti "Kiittäen 10.11.2007" ja allekirjoituksemme. Ei mitään pahvikansioita. Kuvaksi valikoitui otos, joka meistä otettiin alttarin edessä hääjuhlan kesken järjestetyssä kuvaussessiossa.

Laitoimme vieraille menemään myös muita kuvia hääjuhlista. Kirkkosalissa otettiin meistä kuvia useiden eri vieraiden kanssa, joten sellaisia lähti monelle. Ja sitten mukaan meni myös muita kuvia, joita vieraista oli otettu hääjuhlan aikana.

Nyt kun kiitoskortit on lopulta saatu aikaisiksi, niin ehkä saisin päivitettyä tänne blogiinkin jutut siitä, kuinka ne häät sitten lopulta menivät.

Mikähän meidän häämarssi oli?

2008-02-15T07:05:00.002+02:00

Kävimme ennen häitä kuuntelemassa häämarsseja ja -virsiä Helsingin seurakuntien hääsivuilla. Häämarsseiksi morsian päätyi haluamaan Bachia, ja minulle asialla ei ollut suurempaa väliä.

Kanttori ehdotti kuitenkin joitain uudempia ja vähemmän soitettuja häämarsseja, ja suostuimme siihen. Se Bach ei kuitenkaan ollut morsiamellekaan mikään niin olennainen asia, kunhan kuulosti parhailta niistä mitä ennakkoon oli kuultavissa.

Siinä vain pääsi sitten käymään niin, että sen enempää morsian kuin minäkään ei enää muista mitä ne meidän häämarssit olivat tai kuka ne oli säveltänyt. Tai edes sitä, miltä ne kuulostivat.

Mutta ei kai sekään niin vakavaa ole.

Pääsenköhän kaasoksi?

2008-01-24T15:20:00.000+02:00

Bestmanilla tuntuu olevan kuhinaa. Suunnittelee jo muuttavansa yhteenkin poikaystävänsä kanssa. Häitä ei kuulemma ole kuitenkaan suunnitteilla. Mutta hän lupasi jo minulle, että jos sellaiset tulevat niin pääsen kaasoksi. En tosin tiedä kuinka tuo morsiamen pukeminen minulta sujuu, mutta eiköhän se siitä.

Teemana ananas

2008-01-20T01:29:00.001+02:00

Häissämme ei varsinaisesti pitänyt olla mitään teemaa, mutta käytännössä ananaksista tuli sellainen.

Ananasteema juontaa meillä siihen, että minulla on usein tapana tuoda kotiin ananas sellaisissa tilanteissa, joissa yleensä on tapana tuoda morsiamelle/vaimolle kukkia. Ja on morsian sellaisen joskus minullekin tuonut. Ananashan ei varsinaisesti ole hedelmä, vaan enemmän kukka (ei tosin varsinaisesti sitäkään, vaan ns. epähedelmä).

Ensimmäiseksi ajattelimme ananasta morsiuskimpuksi. Morsiamesta se oli kuitenkin vähän outo ajatus ja lisäksi pelkäsimme, että joku saa sen kuitenkin päähänsä morsiuskimppua heittäessä. Ananasteema kuitenkin säilyi kukkien keltaisessa värissä ja kimpun ananasmaisessa asettelussa.

Hääkutsun (kuvassa) suunnitteli naapurimme, joka työkseen tekee mainoksia. Kannessa on kaksi ananasta söpösti vastakkain ja myös keltainen tausta jäljittelee ananaksen kuviointia. Taustakuviointi ei kuitenkaan valmiiksi painetussa kortissa erottunut kovin hyvin.

Ananasmehu oli yksi keskeisistä ainesosista illalla tarjotussa rommipunssissa. Hääkarkit olivat virolaisia Ananassi-konvehteja. Ja hääauton koristeenakin oli kaikenlaisia trooppisia lehviä, joskaan ananasta niissä ei tainnut olla.

Lopuksi myös häämatkamme suuntautui ananasten maahan Itä-Karibialle. Saa nähdä, saammeko ananakset sovitettua myös kiitoskortteihin (jotka siis ovat edelleen suunnittelematta ja lähettämättä).

Sormus hiertää

2008-01-01T19:23:00.000+02:00

Ostimme sormukset vasta muutama päivä ennen häitä. Alunperin tarkoitus oli, että morsian olisi käyttänyt äitinsä kihla- ja vihkisormuksesta yhdistettyä uutta sormusta, mutta se jäi muuhun käyttöön. Minulle piti hankkia kirurginteräksinen sormus, mutta tarpeeksi suuria kokoja ei löytynyt eikä teettämäänkään enää ehtinyt.

Niinpä menimme sitten ihan korukauppaan ja ensimmäisessä jo tärppäsi. Ostimme Igorin korusta (Viides linja, Kallio) valkokultaiset, yksinkertaiset rinkulat. Hinnan olen jo unohtanut, mutta eivät ne kovin kalliiksi tulleet.

Sormus on sittemmin alkanut vähän hiertämään, ja välillä iho sormen tyvessä on ollut vähän ärtynyttä. Mutta nyt kun olen laittanut sen aina yöksi sängyn viereen pöydälle, niin hiertäminen ei ole enää juurikaan vaivannut. Mutta kyllä se aika oudolta tuolla vasemmassa nimettömässä tuntuu vielä melkein kaksi kuukautta häiden jälkeenkin.

Polttarit, osa 2

2007-12-31T00:36:00.000+02:00

Se mitä edellä kerroin polttareista, ei sitten ollutkaan koko totuus. Mutta sitä en vielä silloin tiennyt.

Vajaa viikko ennen häitä lähdimme morsiamen, ranskalaisen vieraamme ja tämän tyttären kanssa Tallinnaan ostamaan hääviinoja. Vasta satamassa minulle selvisi, että matkaan tuli meidän lisäksemme kaksi hytillistä muitakin kavereita. Eli polttarit jatkuivat laivalla.

Kuten edelliset polttarit, myös nämä olivat molemmille sukupuolille. Kun bestmankin oli naispuolinen, niin eipä siinä olisi ollut mitään mieltä polttarivieraitakaan rajoittaa vain miessukupuolisiin. Tällä kertaa oli tosin myös morsian mukana matkassa.

Koska eräällä kaukaista sukua minulle olevalla viihdetaiteilijalla on sama sukunimi kuin itselläni ja taidamme jopa hieman näyttää toisiltamme, niin minulle laitettiin esiintymisvermeet päälle ja laitettiin karaokeen. Taiteilijanimi oli sama kuin tunnetummalla sukulaisellani. Ilmeisesti muutkin matkustajat olivat humalassa, koska minua ei buuattu esiintymästä pois. Ja olivathan sentään taustatanssijat varsin mainioita.

Ja tällä kertaa ei tarvinnut olla kuivin suin. Lisäksi polttariporukka tarjosi tarpeellista kantoapua, kun kaikki viina piti saada Tallinnasta laivaan ja Helsingin päässä sieltä pois.

Häämatka tehty

2007-12-30T01:31:00.000+02:00

Häiden jälkeen lähdettiin melkein suoraan häämatkalle, joten blogin päivittäminen vähän jäi. Palasimme Karibialta Suomeen jouluksi vaimon isän luokse ja nyt olemme minun vanhempieni luona uuden vuoden yli.

Kirjoittelen lähipäivinä tänne enemmän siitä, kuinka häät sitten lopulta menivät (ihan hyvin ne menivät). Ja ehkä jotain häämatkastakin.

Vielä kaksi tuntia

2007-11-10T11:06:00.000+02:00

Tai ei ihan sitäkään, ja sitten se alkaa. Melkein kaikki on jo valmista, sormuksetkin ostettiin toissapäivänä. Sää on sateinen, mutta Foreca lupaa, että iltapäivällä saattaisi pilkistää aurinkokin. Jännittämään ei ehdi, sen verran on tiukka aikataulu.

Polttarit ja kuulutukset

2007-11-04T10:19:00.001+02:00

Polttarit olivat eilen. Bestman ei toteuttanut uhkaustaan pitää ne häitä edeltävänä iltana.

Ensin oli kuvasuunnistusta. Minulle näytettiin kuvaan pylväskäytävästä, ja se oli helppo tunnista Etelärannan Palaceksi. Kerrottiin, että minut viedään sinne manikyyriin ja sen jälkeen on karvojen poisto. Ehdin jo ajatella, että tämän siitä saa kun valitsee naisen bestmaniksi, mutta onneksi ohjelmassa olikin marraskuinen piknikki Suomenlinnassa. Ja siellä esiintymistä hassusti puettuna, totta kai, ja peppujen tunnistustehtävä (löydä oma morsiamesi - mutta osui vasta kolmannella, kun olivat saaneet siihen monta vuotta vanhan kuvan).

Eikä minulle annettu edes viinaa. Tai sain kaakaon kanssa vähän Jägermeisteria (olenhan sekä jääkäri että maisteri) ja hörpyn Unicumia (nam). Ja pikkasen kuohuviiniäkin. Mutta joka tapauksessa minut pidettiin selvänä koko polttareiden ajan. Selitys oli, että piti ajaa puoliltaöin lentokentälle hakemaan ranskalaisia vieraita. Mutta olisi ne nyt sieltä saatu perille taksillakin (kuten lopulta kävikin, koska kaverilta lainaamastani autosta hajosi rengas paluumatkalla).

Mutta nyt mennään kirkkoon. Siellä olisi kai tänään kuulutukset.

Vaihdoimme papin

2007-10-11T09:35:00.000+03:00

Emme saaneet seurakunnalta haluamaamme pappia, vaan he olivat nimenneet meille toisen. Tiedämme kyllä hänetkin, sillä olemmehan tämänkin papin vetämissä messuissa käyneet. Ihan mukavan oloinen kaveri ja muutenkin sellainen, jonka kanssa on varmasti helppo tulla juttuun.

Mutta yksi ongelma hänessä kuitenkin on: hänen saarnansa eivät jää mieleen. Eivät ne kai varsinaisesti huonojakaan ole, mutta aika mitäänsanomattomia. Tai ehkä pitäisi sanoa, että löysiä. Meille saarna on kuitenkin yksi keskeisimmistä osista messua ja haluaisimme siksi myös morsiusmessuumme jämäkän saarnan.

Kysyimme sitten tuttua pappia naapuriseurakunnasta, ja hän suostui. Samalla vaihtui papin sukupuolikin miehestä naiseen. Emme itse asiassa ole käyneet hänen saarnojaan kuuntelemassa kuin kerran, mutta se ainakin vakuutti. Ja mitä ihmistä tunnemme, niin hän osaa puhua eikä pelkää sanoa asioita välillä varsin painokkaastikin.

Nyt sitten pitäisi saada vielä ehtoollisavustaja, ja sen pitäisi tulla tuomiokirkkoseurakunnasta (eli omastamme). Yhden papin kanssa tästä jo aiemmin keskustelimmekin ja hän lupasi järjestää jonkun paikalle. Joten eiköhän tämäkin onnistu.

Kuukausi häihin

2007-10-10T10:30:00.000+03:00

Häihin on aikaa enää kuukausi. Kutsut ovat onneksi menneet jo vastaanottajille, jotkut ovat jo ilmoittautuneetkin. Ilmoittautumisaikaa on vielä ensi viikon perjantaihin.

Homma alkaa olla aika lailla kasassa, mutta kaikkea pientä on vielä vaikka kuinka paljon. Ja sellaiseen pieneen taitaa tuhrautua aika paljon aikaa.

Yksiltä vierailta tuli erityisruokavaliotoiveena gluteenitonta vegaaniruokaa. Pitääpä selvittää pitopalvelun valmius sellaista tarjota.

Ja Tallinnaan pitäisi mennä viinanhakureissulle. Sen teemme vasta häitä edeltävällä viikolla, niin ranskalaiset vieraamme ehtivät mukaan. Pääsevät katsomaan kaupunkia ja ovat samalla kantoapuna.

Kutsut pitäisi saada postiin

2007-09-19T18:31:00.001+03:00

Kutsut pitäisi saada painoon ja sitten vielä postiinkin. Kutsun kanteen tulee kuva vihkikirkostamme ja Helsingin katoista, jos vain onnistuu.

Sukulaisten osoitteita ei ole vielä saatu kummankaan vanhemmilta. Miten se onkin niin vaikeaa. Ollaan itsekin metsästetty niitä eri tahoilta.

Mutta ensi viikolla pitäisi lähteä postiin ja mieluummin alku- kuin loppuviikosta.

Suvussa on kauheasti lapsia

2007-08-30T12:41:00.000+03:00

Meillä on kova suku lisääntymään. Minun suvustani olisi kutsulistalle pääsemässä noin 40-50 aikuista, mutta lapsia heillä on yhteensä kolmisenkymmentä. Tilasta meillä ei onneksi ole pulaa ja pitopalvelukin laskuttanee lapsista vähemmän kuin aikuista, mutta on se aika härdelli jos tuollainen määrä lapsia tulee paikalle. Ja siihen vielä morsiamen suvun ja kavereiden lapset päälle, mutta niitä on kyllä onneksi aika paljon vähemmän.

En kyllä muista, että suvun häissä yleensä olisi tuollaisia määriä lapsivieraita ollut, joten ehkä kaikilla ei ole tapana ottaa jälkikasvuaan juhliin mukaan. Ei niin, että meillä nyt mitään erityistä olisi lapsia vastaan. Etenkin niitä lapsia, jotka itse tunnemmekin, on ihan kiva nähdä juhlissakin. Mutta liikaa on kuitenkin liikaa.

Kohtaa pitää varmaan laittaa kutsut menemään. Sitä ennen pitää tietysti tehdä vielä lopullinen päätös siitä, ketkä kaikki kutsutaan.

Pöytäliinoiksi pussilakanoita

2007-08-09T16:02:00.000+03:00

Tehtaankadun Emmaus-kirpputorilta löytyi hienoja pussilakanoita, joita ostimme pöytäliinoiksi. Väriltään ne ovat pääosin turkooseja, joskin niissä on ruskeita kuvioita. Oikein komeita. Ovat ihan uusia, suoraan pakkauksesta, ja maksoivat neljä euroa paketti ilman tyynyliinoja. Ostimme niitä 16 kappaletta eli hintaa tuli yhteensä 64 euroa. Häiden jälkeen on sitten reilusti pussilakanoita.

Jatkot Studio Magitolla

2007-07-13T16:46:00.000+03:00

Hääpäivän speksit alkavat olla kohta kasassa. Vihkiminen on Agricolan kirkossa klo 13 ja ruokailu sen jälkeen kirkon kryptasta. Sieltä siirrytään sitten Sörnäisiin Studio Magiton juhlatiloihin, joissa sitten luvassa vähän kosteampaa ja viihteellisempää ohjelmaa.

Magitolle pääsee kätevästi melkein kryptan vierestä bussilla 16, joten kuljetuksia ei tarvitse järjestää. Monet varmaankin siirtyvät omalla autolla ja minun sukuni saattaa tulla paikalle tilausbussilla, joten ehkä tuonne 16:een ei niin paljon vieraita tule. Mutta pääsevätpä siinä ainakin kaverit.

Pitäisiköhän itsekin mennä tuolla bussilla? Olisihan se tavallaan aika hauskaa seistä häätamineissa pysäkillä ja kiivetä sinne sisään muiden ihmisten sekaan. Purkkeja ja muuta kolisevaa tuskin saadaan bussin perään kiinnittää...

Vihkiaika ja pappitoive

2007-07-06T00:08:00.000+03:00

Aikaistimme morsiusmessun aloitusta tunnilla. Kun vieraita kuitenkin lienee toista sataa ja välillä siirrytään paikasta toiseen, niin aikaa saattaa mennä. Nyt vihkiminen alkaa siis klo 13.

Kryptan varauksen pidimme ennallaan. Varaus alkaa klo 12 ja päättyy klo 20. Ennen vihkimistä aikaa järjestelyihin on tunti. Se riittänee, sillä koristeluiksi ei tule paljon muuta kuin värikkäät pöytäliinat pöydille. Kuuden-seitsemän välillä siirrytään jatkopaikkaan ja siihen jää siivoajille tunti-puolitoista aikaa laittaa taas siistiksi.

Jätimme toiveen myös papista. Meillä oli neljä eri pappia, joiden välillä pähkäilimme. Yksi olisi ollut morsiamen rippipappi, toinen kaveripappi naapuriseurakunnasta ja kolmas muuten vain hyvä saarnapappi eräästä toisesta helsinkiläisestä seurakunnasta. Päädyimme sitten kuitenkin siihen samaan pappiin, joka vihkikirkossamme yleensä sunnuntaisin pitää jumalanpalvelukset. Paitsi että hän jo ikään kuin kuuluu kalustoon on hän myös hyvin sympaattinen, vähän vanhempi "vanhan kansan" pappi, joka osaa saarnata. Toivottavasti pappitoiveemme menee läpi.

Ehtoollisavustaja tai -avustajat ovat vielä ihan auki. Emme saaneet kirkkoherranvirastosta oikein vastausta siihen, tuleeko sellainen seurakunnan puolesta vai pitääkö meidän itse hankkia joku paikalle (ja pyytää menemään syksyllä ehtoollisavustajakoulutukseen).

Iltapaikkakin juhlien jatkolle on jo melko varma, mutta bloggaan siitä toiste.

Bändi Venäjältä?

2007-07-02T23:04:00.000+03:00

Tämä on mainos. Tapasin Venäjän-reissulla Moskovassa joitakin soittajapoikia, joista osan olen tavannut jo aiemmin Suomessakin. Osaavat soittaa oikein hyvin ja mielellään heittäisivät keikkaa suomalaisissa häissäkin.

Soittajien "Trio Vio" -kokoonpanoon kuuluu kaksi viulua ja yksi sello. Musiikkirepertuaari kattaa muun muassa klassisen musiikin (mm. Mozart), kevyt jazz ja valssi.

Suomessa (ja ehkä osan aikaa Ruotsissa) he ovat välillä 19.7.-14.8. Eli jos sille välille tarvitsee bändiä, niin voi jättää vaikka kommenttia tähän ketjuun tai ottaa yhteyttä suoraan varsin hyvää englantia puhuvaan bändin yhteyshenkilöön, jonka tavoittaa Skypestä tunnuksella "Dimbl4" (hän on myös kiitettävän usein linjoilla).

Kutsumalla heidät voi toki saada Suomeen muinakin ajankohtina. Pitää varmaan harkita asiaa itsekin. Kuulin heidän soittoaan Suomessa (ei kyllä aivan sama kokoonpano), ja kyllä he soittaa osaavat.

Värikkäitä pöytiä

2007-06-27T20:28:00.000+03:00

Naimisiin.infon hääfoorumi on varsin hyvä informaatiolähde monessa hääasiassa. Ja on se välillä hauskaakin lukea mitä kaikkea ihmiset (lähinnä morsiamet) voivat saadakaan päähänsä kun häitä suunnittelevat.

Somistuspalstalla en ollut aiemmin juuri käynytkään, mutta nyt sitä lukiessani huomasin, että monella tuntuu olevan häissään jokin teema. En muista (tai en ole havainnut), että missään häissä, joissa olen ollut vieraana, olisi sellainen ollut. Ja tuskinpa sellaista meillekään tulee, jollei naimisiinmeno sellaiseksi riitä.

Joillekin teemaksi näyttää tosin riittävän väri, ja värejähän meille tulee. Kun nyt taas näyttää siltä, että ruokailu on sittenkin kryptassa, niin pitäähän sinne pöydille liinat saada. Seurakunta veloittaa liinavuokrasta viisi euroa kipale, ja noilla hinnoilla kannattaa itse hankkia kankaita pöytien päällisiksi. Jatkossamme pidämme siis silmämme auki kirppareilla ja kangaskaupoissa, josko sopivia värikkäitä (vaikka joka pöytään eri värinen) kankaita pöydille löytyisi.

Hääpaikan uudelleenarviointi

2007-06-24T00:56:00.000+03:00

Suunnitelmissamme oli järjestää hääateria kirkon kryptaan ja jatkaa sieltä sitten jonnekin muualle illemmalla. Paitsi, että siirtyminen paikasta toiseen voisi sinällään olla ihan kivaa, niin tuolla tavalla ajattelimme myös säästävämme vähän rahaa. Kantakaupunkihäät kun voivat käydä kalliiksi.

Nyt saimme kuitenkin kuulla, ettei krypta ole seurakuntalaisille ilmainen kuin neljä tuntia. Sen jälkeen menee 25 euroa per tunti. Eipä tuo nyt sittenkään kauhean kallista ole, mutta pitää kuitenkin varata aikaa myös etukäteiskoristeluihin yms. (emme kyllä kauheasti aio koristella) ja jälkisiivoukseen. Hintaero siihen, että häät olisivatkin vain yhdessä paikassa, ei välttämättä tulekaan kovin suureksi.

Pidämme kryptan varauksen voimassa, mutta katselemme nyt muitakin paikkoja sillä silmällä, josko ne sopisivat joko iltajatkoille tai kenties koko juhlien järjestämiseen. Paras vaihtoehto olisi, jos paikka ei olisi anniskeluravintola, koska silloin voisi alkoholit järjestää itse eikä olisi ongelmia myöskään alaikäisten vieraiden kanssa.

Hyviä vinkkejä paikoista, jonne noin sadan tai vähän reilu vieraan olisi helppo siirtyä Agricolan kirkolta viettämään marraskuisia häitä otetaan siis mieluusti vastaan - niin pelkkään loppuiltaan kuin myös ruokailuunkin soveltuvia.

Bestmanin kanssa matkaan

2007-06-04T01:02:00.000+03:00

Lähden huomenna bestmanin kanssa Venäjälle. Menee varmaan puolestatoista kahteen viikkoon, joten blogi ei nyt vähään aikaan päivity.

Ostimme muutama päivä sitten myös häämatkan lentoliput, kun halvalla sai. Suuntana on siis Karibia. Vähän houkuttelin bestmania sinnekin mukaan ja hän ehti vähän asiasta innostuakin. Mutta ei nyt sitten tulekaan. Harmi sinänsä, myös morsiamen mielestä. Mutta mennään sitten kaksistaan.

Meille tulee morsiusmessu

2007-05-17T00:22:00.000+03:00

Kirkossa vihkiminen vaikuttaa monille olevan vain tapa saada komeat puitteet vihkimisseremonialle. Uskonnollinen sisältö ei välttämättä paljon nappaa, mutta maistraattivihkiminen ei tunnu yhtä juhlavalta. Pitää saada se pappi puhumaan, mutta mieluummin mahdollisimman vähän ja ei ainakaan mitään uskonnosta.

Meillä on tilauksessa täysimittainen morsiusmessu, jossa vihkimisen yhteydessä järjestetään jumalanpalvelus. Tulee paljon virsiä, täysimittaiset liturgiat ja ehtoollinen. Aikaa menee varmaan toista tuntia, mutta saa mennäkin. Sehän se on kuitenkin se koko hääjuhlan tärkein osa.

Vihkipappi on vielä avoinna, muutamasta nimestä olemme keskenämme puhuneet. Ja ehtoolliselle tarvittaisiin avustaja (vai tuleeko se seurakunnan puolesta?). Virsiäkin pitää vielä katsoa; niistä voi varmaan jutella kanttorin kanssa.

Bestman tohinoissaan

2007-05-02T20:24:00.000+03:00

Bestman on jo kovasti polttareita suunnittelemassa, vaikka häihin on vielä aikaa ja juonii jotain siskoni kanssa. Saa nähdä, mitä niistäkin tulee. Jossain vaiheessa hän oli sitä mieltä, että polttarit pitää pitää häitä edeltävänä iltana. En ole varma, pitääkö tämä vielä paikkansa. Sen verran holtiton tapaus bestman on, että mitä tahansa voi kyllä olla odotettavissa.

Hän olisi myös halunnut jo listaa kavereista, joihin pitää ottaa yhteyttä. Mutta kai sitä pitää ensin tehdä häiden vieraslista, että nähdään kuinka laajalti kavereita ylipäänsä voi kutsua. Tapana kun kai on, että polttareihin kutsutut tulevat myös itse häihin.

Hääjuna

2007-04-18T14:22:00.000+03:00

Moskova.info kertoo, että Pietarin ja Moskovan väliä alkaa liikennöiden erityinen hääjuna. Juna on Grand de Lux -tasoa, mikä tarkoittanee, että se on tosi hieno. Kyytiin mahtuu sata vierasta.

Kuvasta ja tietysti maastakin päätellen junan vihkikappeli on ortodoksinen, joka on meidän kannaltamme väärä kirkkokunta. Emme siis vielä taida perua kirkkovarausta ja siirtää häitä raiteille. Saisihan tuolla tavalla tietysti karsittua vähän vieraslistaa, kun kaikki vieraat eivät kuitenkaan viitsisi hankkia vuosiviisumia. Meillä on morsiamen kanssa vuosiviisumit, joskin ne kyllä ehtivät ennen häitä mennä jo vanhaksi. Mutta saahan ne uusittua.

Junan neitsytmatka on uutisen mukaan jo tänään 18.4.2007.

Morsian silmälaseissa

2007-04-17T11:42:00.000+03:00

Morsiameni kertoi, että yleensä silmälaseja käyttävät naiset eivät pidä niitä päässään, kun menevät alttarille sanomaan "tahdon". He ottavat ne pois päästään ja tarvittaessa käyttävät piilolinssejä.

Morsian sanoi, että hän aikoo pitää lasit kirkossakin. En tiedä, onko tämä nyt niin iso juttu, mutta morsiamen mielestä ihan bloggauksen arvoinen asia kuitenkin. Ei tarvitse ottaa laseja pois päästään ollakseen kaunis.

Ei parempaa eukkoa

2007-04-14T11:59:00.000+03:00

Vanhemmillekin on nyt sitten kerrottu, että naimisiin ollaan menossa. Eivät olleet ajatusta vastaan, eivätkä myöskään morsiamen vanhemmat.

Isä sanoi, etten minä mistään sen parempaa eukkoa saisi. Pitäisiköhän tuota jotenkin tulkita?

Ruokailu kryptassa

2007-03-30T11:28:00.000+03:00

Olemme varanneet hääruokailua varten vihkikirkkomme kryptan. Ensisijainen syy on nipistää kustannuksista: juhlatilat Helsingin kantakaupungissa ovat hintavia, mutta seurakunnan jäseninä krypta on meille ilmainen.

En ole kysynyt käytäntöjä alkoholitarjoilujen suhteen, mutta epäilen vahvasti, että sellaiset eivät seurakunnan tiloissa ole sallittuja. Olisihan se tietysti kiva jokin alkumalja nauttia ja ruoan kanssa tarjota olutta ja viiniä, mutta jos se ei onnistu, niin ei se niin vakavaa ole. Itse asiassa eräät sukulaiset tietäen saattaa olla hyväkin, että alkoholia joutuu odottamaan pidemmälle iltaan.

Tarkoitus on siis vähän aiemmin kuvailemieni ranskalaisten häiden tapaan viettää iltaa eri paikassa kuin missä hääruokailu pidetään. Osa vieraista varmaan kuitenkin poistuu ruokailun ja kakun jälkeen ja illaksi ei myöskään tarvitse asetella kaikkia pöytiin. Niinpä meille riittää illalla pienempi tila ja senkin tarvitsemme lyhyemmäksi aikaa.

Iltatilaa meillä ei vielä ole. Jos jokin ei-anniskelutila löytyisi, niin se olisi tietysti hyvä tarjoilujen suhteen, mutta tarvittaessa voidaan turvautua ravintolaankin. Silloin vieraat joutuvat kyllä ostamaan juomansa pääsääntöisesti itse.

Hyviä vinkkejä illanviettoon sopivista tiloista Helsingin kantakaupungissa otetaan mielellään vastaan. Vieraita on siinä vaiheessa varmaankin jotain 80 ja 100:n väliltä.

Seurustelun vuosipäivä

2007-03-27T13:35:00.000+03:00

Tänään tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun aloitimme seurustelun. Molemmilla oli onneksi aamupäivä vapaata, joten nautimme perinteisen wieneribrunssin terassilla. Matee oli tällä kertaa vihreää, kun musta oli päässyt loppumaan. Onneksi sää suosi tänäkin vuonna ulkosalla istuskelemista.

Kai sitä tässä voi todeta, että niin se aika vain kuluu. Ei siitä tuntuisi olevan kuin pari vuotta.

Kuinka perinteiset häät?

2007-03-13T12:24:00.000+02:00

Häät ovat yleensä aika samanlaisia. Monet muuten kovinkin epäsovinnaisilla sulhasilla ja morsiamilla häät saattavat mennä aika perinteisen kaavan mukaan. Ja silti vaikka naimisiin.infossa morsiamet kertovat, kuinka he haluavat "oman näköiset" häät. Ovatpa kaikki kovin samannäköisiä. Vihkiminen menee lyhyellä kaavalla kirkossa, morsian pukeutuu valkoiseen, hääruoatkin ovat samasta muotista, kermakakkua leikatessa poletaan joko toisen jalkaa tai lattiaa, leikitään tutut leikit ja tanssitaan häävalssi.

Kyllä meidänkin häistä jotain noista löytyy. Itse skippaisin mieluiten tuon häävalssin, morsiamen preferenssit voivat olla vähän erilaiset. Ja onhan sitä perinteilläkin jotain arvoa.

Entäs ne lapset?

2007-03-10T00:44:00.000+02:00

Morsianta häiritsee kovasti se, että sukulaiset (etenkin minun puoleltani) varmaan kyselevät kovasti lapsista. Sellaisiahan meillä ei siis ole eikä ole tulossakaan. Jos tulee, niin niillä on neljä jalkaa ja ne sanovat hau.

Minua tuo ei kuitenkaan erityisemmin häiritse. Kysykööt. Ainahan meillä kotipuolessa Savossa on läpätetty asioita laidasta laitaan. Saahan sitä kysyä ja voihan sitä vastata, että ei tule. Uskovat sitten tai eivät, omahan on asiansa.

Urbaanit häät

2007-03-08T12:11:00.000+02:00

Olen pari kertaa ollut kaupunkihäissä (toiset olivat nuo mainitut häät Ranskassa, mutta niissä kaupunki oli melkoisen pieni). Meidänkin häämme pidetään kaupungissa.

Omassa suvussani häät on pidetty maalla. Vaikka itsekin olen maalta kaupunkiin muuttanut, niin olen asunut jo toistakymmentä vuotta Helsingin kantakaupungissa. Morsian ei ikinä ole maalla asunutkaan. Ainakin sen verran häiden pitää olla meidän näköisemme, että mitään maalaisromantiikkaa niihin ei tule.

Vihkiminen on kirkossa Helsingin kantakaupungissa. Ruokailuun olemme varanneet kirkon kryptan. Se toki aiheuttaa omat rajoituksensa. En ole käyttösääntöjä missään nähnyt, mutta olettaisin esimerkiksi alkoholin olevan siellä pannassa. Mielellään tietysti tarjoaisimme viiniä ja olutta ruoan kanssa, mutta jos ei, niin ei se niin vakavaa ole. Ruoan ja kakkukahvien jälkeen siirrytään kuitenkin jatkoille jonnekin, jossa alkoholiakin tarjoillaan. Onko kyseessä sitten ravintola vai jokin muu tila, on vielä auki.

En sitten tiedä, onko jotain erityistä, mitä pitäisi huomioida häiden pitämisessä kaupungissa. Ei kai. Vieraiden on tietysti helpompi tulla paikalle, kun julkinen liikenne toimii perille asti (autoilijoiden taas voi olla hankalampi löytää parkkipaikkoja). Samahan se muuten käytännössä on, onko hääpaikan ympärillä metsää vai taloja. Meillekin urbaaniudella on enemmän symbolinen merkitys.

Lyhyt esittely

2007-03-06T13:26:00.000+02:00

Nyt kun tämä blogi on liitetty Blogilistalle, niin kerrotaan lyhyesti mistä tässä on kyse.

Olen reilu kolmikymppinen helsinkiläinen mies ja olen menossa tyttöystäväni kanssa naimisiin syksymmällä tänä vuonna. Häissä on vielä paljon suunnittelemista ja käytännön toteuttamista, sillä moni asia on edelleen auki. Tässä blogissa kirjoitan suunnitelmistamme sekä välillä yleisemminkin hääaiheisista teemoista.

Blogin nimen taustaa valotin ensimmäisessä postauksessa.

Jos miehinen lähestymistapa hääasioihin kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti tilata tämä blogi Blogilistan suosikkeihin.

Ranskalaiset häät

2007-03-05T18:22:00.000+02:00

Olen kaksi kertaa ollut ranskalaisissa häissä. Ensimmäiset niistä tosin olivat eräällä merentakaisella alueella, jälkimmäiset Etelä-Ranskassa eli ihan Euroopassa.

Ranskalaisissa häissä on se kiva piirre, että niissä vaihdetaan paikkaa. Tai ainakin molemmissa niissä, joissa olen ollut, vaihdettiin. Etenkin niissä jälkimmäisissä. Ensin mentiin pikkukaupungin kaupungintalolle, jossa kaupunginjohtaja suoritti vihkimisen. Sitten otettiin kaupungintalon takapihan puutarhassa valokuvia. Sen jälkeen mentiin kirkkoon, missä hoidettiin katolinen vihkiminen. Ja kirkon portailla taas valokuvia. Sitten ylös vuorille pienen kappelin luokse. Sieltä oli hienot näköalat, joten se oli hyvä paikka ottaa valokuvia. Jossain välissä olimme myös merenrannalla kuvia ottamassa. Sitten menimme kaupunginjohtajan kotiin drinkille. Siellä vietimme jonkin aikaa. Kaupunginjohtajan luota ajoimme autoletkassa kaupungin keskustaan ravintolaan, jossa oli hääateria. Ja hääaterian jälkeen mentiin vielä yökerhoon jatkoille.

Tavallaan pidin tuosta, että paikka aina välillä vaihtui. Pidin myös siitä, että maallinen ja kirkollinen vihkiminen oli eriytetty toisistaan. Se autoletka vuoristoteillä sen jälkeen, kun kuskitkin olivat nauttineet muutaman lasillisen viiniä ja rommipunssia, vähän hirvitti.

Haluaisin meidänkin häihimme vähän liikettä. Hääateria ainakin voisi olla eri paikassa kuin iltabileet. Ehkä ihan yhtä paljon siirtymisiä kuin noissa ranskalaisissa häissä ei tarvita.

Sukunimi

2007-02-23T07:53:00.000+02:00

Ollaan keskusteltu sukunimestä. Morsian haluaa eroon omastaan, mutta minunkaan nimeni ei kelpaa. Molemmat ovat perinteisiä nen-päätteisiä savolaisnimiä. Minulla ei ole mitään nimeäni vastaan, mutta toki jos joku hyvä vaihtoehto esitetään, niin voihan sitä harkita.

Jos keksitään kokonaan uusi sukunimi, niin nen-päätteestä en ainakaan halua luopua. En myöskään halua länsisuomalaista luontoetuliitettä nen-päätteeseen, sillä mielestäni itäsuomalaisuuteni saa näkyä nimestä (morsiameni taas on isänsä puolelta itäistä ja äitinsä puolelta läntistä sukua).

Nimilain 11§ kertoo, että uudeksi sukunimeksi ei voi ottaa nimeä, "joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen". Kuinkahan tuota tulkitaan? Esim. tuolta Karjalan suunnalta löytyy paljon aika hauskoja virityksiä tyyliin Tertsunen, Tsutsunen, Tschokkinen jne. Jos haluaisi sukunimensä olevan vaikka Slurpsanen tai Tschirkkonen, niin rittäisikö vetoaminen karjalaiseen käytäntöön (kun kuitenkin puhutaan Suomen Karjalasta)? Nimilaki ei näytä edellyttävän, että pitäisi edes olla sukutaustaa sillä Suomen alueella, jonka nimikäytännön mukainen uusi sukunimi on.

Tämä siis lähinnä pohdintaa, emme välttämättä olisi karjalaisen kuuloista nimeä ottamatta, kun itäinen sukutausta molemmilla on Savossa (vaikka on siellä vähän Karjalaakin).

Suomalaisuuden liiton sivuilla on esimerkkejä vapaista sukunimistä, joita voi ottaa käyttöön, mutta lista on aika tylsä. Esim. nen-päätteiset sukunimet puuttuvat lähes kokonaan ja muutenkin nimissä on enemmän läntinen kuin itäinen maku.

Yksi vaihtoehto on, että minä pidän oman nimeni ja morsian ottaa joko kokonaan uuden nimen tai suvussaan käytössä olevan nimen. Yksi vaihtoehto olisi perinteinen savolaisnimi, joka olisi melkein sama kuin minun sukunimeni. Keskellä nimeä olisi kahden kirjaimen ero. En sitten tiedä, onko se hyvä vaihtoehto, jos morsian vaihtaa nimensä melkein samaksi kuin sulhasella.

Hääyöaieyöoionta

2007-01-20T03:22:00.000+02:00

Missä suomen sanassa on eniten vokaaleja peräkkäin? "Hääyöaieoionta" on usein esitetty vaihtoehto. Siinä siis oiotaan hääyöhön liittyviä aikeita. Mutta entä jos tämä oionta tehdään yöllä? Silloin kyseessä on tietysti hääyöaieyöoionta.

Mutta vielä enemmän vokaaleja saa peräkkäin, kun oikoo jo ennen häitä tapahtuneita sattumuksia. Riiuuyöaieyöoionta. Siitä on paha enää laittaa paremmaksi.

Kirkko on varattu ensi syksylle. Morsiankin on jo valittu. Bestman kysytty. Muuten onkin vielä aika avointa. Sukulaisille ei ole vielä kerrottu, joten kirjoitetaan nyt ainakin aluksi vain nimimerkillä.